Ja tosiaan, tulikin tuossa puhelua just ku olin töistä tulossa kotiin et olis lauantainaki töitä. Hieno homma.
Harmi vaan, että just ku ajattelin että olisin jääny koulusta espooseen kaverin tupareihin ja muutenki sinne suunnalle viikonlopuksi nii sitte tottakai soitetaan että hei, pääsetkö lauantaina aamulla klo. 9 töihin! Niiiiin mun tuuria. Ja niin mun tuuria tietty sekin et joudun menemään pyörällä ku ajokorttia/enkä autoakaan omista ja muuta kyytimahdollisuutta ei ole just lauantaina. TOIVOTTAVASTI ei oo kovin pakkasta ja pyörä on ees ehjä.. Sopii toivoa.. Joskus turhauttaa asua keskellä metsää jossain hemmetin jeerassa minkä pihaan ei navigaattorikaan osaa.. Sekin nimittäin ohjaa sut naapuriin.. Ainaki yleensä.
Joo-o, tässä ku luin just tekstin läpi nii ei kauheen positiivista tekstiä näköjää tuu. Niinku jo sanoinki, ei oo oikee ollu mun päivä tänää ku hermot ollu kumman kireellä ja muutenki huono päivä. Onneks töissä sentään meni ihan hyvin, en tainnu pahemmin mokaillakkaan! ... Nyt vähä positiivisempiin asioihin; Ootan niiiiin paljon että pääsen kattoo kavereita pohjoseen taas vaihteeksi!! Nyt on helmikuun loppupuoli jo, ja viimeks oon käyny siellä joskus lokakuun alkupuolella, et olis jo aikaki! Pitää koittaa nyt parin viikon sisällä päästä käymään siellä! Ja sitte kyl pidetää tyttöjen kans "semmoset bileet firman piikkiin ettei omalla kustannuksella tartte ku oksentaa!" ;) Sounds so good to me! <3 Niin kova ikävä kyl niitä apinoita! Sitte ku läheiset ihmiset on kaukana susta, ei pysty näkemään ku siltä tuntuis ja on hetken yksin, sitä tajuaa miten tärkeitä ihmiset sun ympärillä sulle on..
Ikävä on sanana pieni, mutta tunteena niin valtava.
Mulla on ikävä.. niin montaa ihmistä.
Tämmöstä tänään. Saa nähdä mitä seuraavaksi :)
UNIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti